Pintaliitoskondensaattorit


Yleistä

Pintaliitoskondensaattorit ovat pieniä, suoraan piirilevyn pinnalle juotettavia kondensaattoreita. Pintaliitoskondensaattorit erottaa pintaliitosvastuksista vastuksissa yleensä olevasta ohmimäärä-painatuksesta. Pintaliitoskondensaattoreilla tälläistä näkee tuskin koskaan.
pintaliitoskonkkia.jpg
Kuva 1: Pintaliitoskondensaattoreita

Historia

Pintaliitostekniikka kehitettiin 1960-luvulla ja tällöin saivat alkunsa myös pintaliitoskondensaattorit. Pintaliitostekniikka tuli laajasti käyttöön 80-luvulla IBM:n johtamana.[1]

Rakenne

Pintaliitoskondensaattoreita on monenlaisia. Pintaliitoskondensaattori voi olla tehty esimerkiksi keraamisesti tai elektrolyyttisesti kuten esimerkiksi tantaalipintaliitoskondensaattori.

Ominaisuudet

Pintaliitoskondensaattoreiden, kuten muidenkin pintaliitoskomponenttien, suurimpiin hyötyihin luetaan helposti automatisoitavissa oleva asentaminen sekä suurilla taajuuksilla yleensä esiintulevien parasiittisten ominaisuuksien vähäinen esiintyminen.[2] Kuitenkin huonona puolena voidaan pitää pintaliitoskondensaattorien pienestä koosta johtuva vaikea käsinjuotettavuus.

Kapasitanssi

Pintaliitoskondensaattoreiden, kuten muidenkin kondensaattoreiden, tärkein ominaisuus on kapasitanssi. Kapasitanssi on suure, joka kuvaa kondensaattoriin latautuneen sähkövarauksen ja kondensaattorin levyjen välisen sähköisen potentiaalieron suhdetta. Kapasitanssin yksikkö SI-järjestelmässä on faradi (F). Faradi tarkoittaa yhtä coulombia volttia kohden (C/V).[3]
  1. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Surface_mount, viitattu 4.2.2010
  2. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Capacitor, viitattu 4.2.2010
  3. ^ http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapasitanssi, viitattu 4.2.2010