Pintaliitosvastukset


pintaliitosvastus.jpg
Pintaliitosvastus
Pintaliitosvastukset ovat vastuksia, jotka juotetaan suoraan piirilevyn pinnalle. Pintaliitostekniikalla saadaan huomattavaa tilansäästöä liitoslevyn pintaan jonka vuoksi se on nykypäivän valtatekniikka elektroniikassa.

Rakenne ja materiaalit


Pintaliitosvastukset ovat tavallisimmin keraamiselle levylle painettuja ohut- tai paksukalvovastuksia [1] . Levyalustan päissä on kontaktit ja niiden välissä levyn pinnassa on resistiivinen kalvo [2] . Päällimmäisenä on suojakerros.

Ohutkalvotekniikassa resistiivinen kalvo valmistetaan tyhjöhöyrystämällä resistiivistä ainetta eristemateriaalille[3] . Paksukalvotekniikassa kalvo valmistetaan muodostamalla lasijauheesta, orgaanisesta sidosaineesta sekä sähköä johtavasta materiaalista pastaa, joka levitetään alustalle ja kuivataan[4] . Sekä ohut- että paksukalvotekniikassa resistiivisenä materiaalina käytetään tavallisesti keraamista metallia (cermet), esimerkiksi tantaalinitridia (TaN). Tavoiteltu resistanssiarvo ja toleranssi saavutetaan ohutkalvotekniikassa tavallisesti laser-virityksellä.


Merkinnät


Pintaliitosvastuksissa vastusarvot painetaan komponentit pintaan. Normaalitoleranssisissa vastuksissa vastusarvo merkataan kolmella numerolla siten, että kaksi ensimmäistä numeroa edustaa kahta eniten merkitsevää numeroa resistanssiarvossa ja kolmas nollien määrää. Näin esimerkiksi 4,7 kilo-ohmin vastus merkitään numerosarjalla 472 (joka kuvaa siis lukua 47-00, 4700). Alle sadan ohmin vastusarvo merkitään siten, että viimeinen numero on nolla. Alle kymmenen ohmin vastusarvo siten että desimaalipilkkuna käytetään merkkiä 'R'. Näin esimerkiksi 4R7 tarkoittaa, että vastuksen resistanssi on 4,7 ohmia [5] .

Tarkkuusvastukset merkitään neljällä numerolla vastaavasti siten, että kolme ensimmäistä numeroa kuvaa kolmea eniten merkitsevää numeroa resistanssiarvossa.

Ominaisuudet ja edut


Pintaliitosvastusten tärkein etu läpiladottaviin vastuksiin nähden on niiden pieni koko. Pienimmillään ne ovat pituudeltaan vain 0,6 millimetriä ja isoimmillaankin vain muutaman millimetrin [6] . Toleranssit pintaliitosvastuksissa vaihtelevat valmistustekniikan mukaan. Pienimmät toleranssit, alkaen 0,1 %, saadaan aikaan ohutkalvotekniikalla. Paksukalvotekniikalla päästään nykyään yhden prosentin luokkaan.
  1. ^ http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/HonHar/ma/ELE_VASTUKSET.pdf
  2. ^ http://www.ele.tut.fi/teaching/ele-2050/LV07-08/passiivikomponentit.pdf
  3. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Resistor
  4. ^ http://www.tkk.fi/Yksikot/Elektroniikka/Toiminta/Ohjeet/vasttyyp.htm
  5. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Resistor
  6. ^ http://www.westfloridacomponents.com/surface-mount-resistor-sizes.html